Farewells and Midsummer festivities

Nonniin, menneellä viikolla on ollut aikalailla tasaista puurtamista sekä tutkimuksen että sirkuksen parissa. Olen saanut yhden ryhmähaastattelun ja yhden yksilöhaastattelun tehtyä, ja mielestäni ihan menestyksekkäästi. Olen fokusoinut tutkimuskysymystä lisää, koskettamaan ainoastaan hoitajia, joten ensimmäinen ryhmäkeskustelu täytyi ottaa vain taustatiedon ja treenin kannalta, mutta hylätä se lopullisesta tutkimusmateriaalista. Yritän nyt keskittyä enemmän hoitajien identiteettiin, rotu-, etnisyys- ja sukupuolikysymyksiin työpaikalla ja heidän kokemuksiinsa sekä mustina nuorina naisina, mutta myös sairaanhoitajina. Olen tutustunut hyvin leikkausosaston sairaanhoitajiin, ja monet ovat jo varanneet oman vuoronsa etukäteen milloin voivat haastatteluun. Joskus näinkin päin! Ei tarvitse maanitella. Haastatteluissa on myös käynyt ilmi, että naisilla on hyvin selkeitä ja vahvoja mielipiteitä, erityisesti liittyen luokka-asemaan ja etnisyyteen. Sukupuolirooleja ei niinkään koeta ongelmallisina, ainakaan samassa määrin.

Sirkuksessa on puolestaan ollut enemmän ongelmia, jotenkin taas ’African style’ haittaa aktiivista harjoittelua. Kahdesti on käynyt niin, että organisaation henkilökunta onkin laittanut puljun kiinni jo aiemmin, vaikka olemme sopineet edellisellä kerralla tulevamme pitämään sirkusta. Tämä on ikävää, koska he ovat myös kertoneet lapsille, että me olemme peruuttaneet treenit, ja tottakai lapset ovat sitten menneet kotiin. Näin oli käynyt myös eilen, mutta onneksi törmäsimme sattumalta yhteen sirkuslaisista, joka kävi sitten hakemassa muita. Mutta joka tapauksessa koko sähläykseen tuhraantui 45 minuuttia... Saimme onneksi jotakin tehtyä, puhuimme loppuesityksestä ja kiusaamisnäytelmästä, jonka lapset esittävät koululaiskiertueella. Näytelmän on määrä viestiä, kuinka kiusaaminen ei ole ratkaisu ja kuinka sirkuksesta voi löytää vaihtoehdon. Kuinka erilaiset ihmiset voivat sirkuksen avulla löytää jotakin yhteistä. Harjoittelimme myös mininäytelmien tekoa pienryhmissä samasta teemasta ja esitimme ne muille.

Näyttelijät odottavat esiintymisvuoroa / Waiting to get on the stage

Näytelmä menossa / Antibullying play on-going

Muutoin on ollut haikea viikko, sillä olemme joutuneet sanomaan monet hyvästit. Molemmat ruotsalaiset, jotka olivat läheisiä ystäviämme täällä, lähtivät viikonloppuna takaisin kotiin, sekä suomalainen Anni matkasi kahdeksi viikoksi pohjoiseen. Hänet näemme vielä ohi mennen, mutta samassa rysäyksessä hänen lähtönsä tuntui niin ikään haikealta. Koko talo tyhjeni, nyt olemme täällä Aleksin kanssa kaksin, lukuun ottamatta talon väkeä. Mutta yksinäisyyttä kestää vain viikon, sillä meidän täytyy muuttaa toiselle talolle, sillä meidän taloon muuttaa herrasväen sukulaisia Etelä-Afrikasta.

Hyvästeistä huolimatta juhannusta on kuitenkin juhlittu moneen otteeseen, ensin suomalaisittain juhannussaunalla perjantaina ja tiistaina tanskalaisittain. Suomalaiset tytöt olivat löytäneet span, jossa oli hyvä sauna, joten varasimme sen tunniksi perjantai-iltana. Oli harmittavaa, sillä taksikuskit eivät tienneet paikkaa ja olimme puolituntia myöhässä kun saavuimme paikkaan, mutta saatiimpahan edes puolen tunnin pikasaunat! Ennakko-ohjeina henkilökunnalle oli annettu lämmittää sauna niin kuumaksi kuin kiukaasta lähtee, ja tässä oli onnistuttu. 98 astetta riitti jopa suomalaisille. Vastaa ei tähän hätään löytynyt, mutta näissä oloissa koko sauna oli aikas luksusta! Tanskalaiseen juhannusperinteeseen puolestaan perehdyimme toissapäivänä. Perinteeseen kuuluen poltimme noidan (tanskalaistytöt olivat askarrelleet sellaisen puusta ja vanhoista vaatteista), ja meille tarjoiltiin myös ihanaa pohjoismaista ruokaa. Lihapullia, perunaa ja persiljakastiketta sekä salaattia. Oli aikas kotoisaa! Noidanpolttokokko toi lämpöä kylmään iltaan ja istuimme ulkona niin kauan kunnes osa suunnisti keskustaan baariin. Me ei tosin tällä kertaa jaksettu lähteä.

Spa in Namibian style

------------------------------------------

The last week has been full of work regarding my research, but also the circus workshops. I have been able to finish one group interview and one individual interview, but the transcriptions take still a lot of time. I have narrowed my research questions down to consider only nurses. Now I try to concentrate on the identities of the nurses, racial, ethnic and gender matter in their work, and generally on their experiences as young black females, but also as nurses. I have had a great chance to get to know with the nurses from the surgical ward, and they know me too, who I am and what I am doing there. Many of the more shy sisters have asked when is their turn to come to the interview! This feels very nice, like a confidence statement, as in the beginning most of them were not eager to take part. It has also been clear that these women have strong opinions and views in link to the multiethnic life and the relations of the social classes. The gender roles are perceived less problematic, which has been surprising for me.

In circus we have had more problems; once again the African style of doing things is messing things up... Twice we have been in the situation, in which the staff of the organization has cancelled our workshop despite the fact that we have had an agreement that we are coming for the circus. This is especially frustrating, because they have told the kids that we have cancelled and naturally the children have gone home. This was the case also yesterday, but luckily we met one of the girls from circus by accident, and she went to get the others. Still the whole thing took 45 minutes, and we had no time to do everything we had planned… However, we talked about the final performance and the anti-bullying play the kids are going to perform in the school tour. We also planned and practiced mini plays in small groups on the same theme and acted them to the others.

Otherwise it has been quite melancholic and sad week, as many nice people have left the house and travelled home. Both Swedes left last weekend, and they were our closest friends here. Also Finnish Anni travelled to the North to work there couple of weeks. She we will see again quickly before she flies back to Finland in mid-June, but as everybody are leaving at the same time it feels very empty and quiet now in the house. It’s just me and Aleksi here at the moment. But this loneliness doesn’t last for long as we have to move to the other house in the end of this month as well. Our host family wants the house to be empty as their relatives from South-Africa are coming to stay here, so we have to pack our bags.

Despite of all farewells we have celebrated both Finnish and Danish Midsummer this week. First on Friday we had booked a sauna in one spa that the Finnish girls had tested beforehand and found being quite alright. The booking was only for an hour, and our taxi drivers did not know where the place was located, so when we arrived the spa we were already half an hour late. But even a super-fast sauna felt really a luxury! The instructions for the staff had been to warm up the sauna as hot as possible, and they did succeed with this. 98 degrees was totally enough for us. Day before yesterday was the Danish Midsummer, and the Danish girls had prepared a nice Nordic meal for us in the other house: meatballs, potatoes and parsley sauce. Yummy! According to the tradition, we also burned a witch (which the girls had built from wood and old clothes). The bonfire warmed us up the whole evening, even if it was very cold outside. Must say that everything was very cozy!