Farewells and Midsummer festivities

Nonniin, menneellä viikolla on ollut aikalailla tasaista puurtamista sekä tutkimuksen että sirkuksen parissa. Olen saanut yhden ryhmähaastattelun ja yhden yksilöhaastattelun tehtyä, ja mielestäni ihan menestyksekkäästi. Olen fokusoinut tutkimuskysymystä lisää, koskettamaan ainoastaan hoitajia, joten ensimmäinen ryhmäkeskustelu täytyi ottaa vain taustatiedon ja treenin kannalta, mutta hylätä se lopullisesta tutkimusmateriaalista. Yritän nyt keskittyä enemmän hoitajien identiteettiin, rotu-, etnisyys- ja sukupuolikysymyksiin työpaikalla ja heidän kokemuksiinsa sekä mustina nuorina naisina, mutta myös sairaanhoitajina. Olen tutustunut hyvin leikkausosaston sairaanhoitajiin, ja monet ovat jo varanneet oman vuoronsa etukäteen milloin voivat haastatteluun. Joskus näinkin päin! Ei tarvitse maanitella. Haastatteluissa on myös käynyt ilmi, että naisilla on hyvin selkeitä ja vahvoja mielipiteitä, erityisesti liittyen luokka-asemaan ja etnisyyteen. Sukupuolirooleja ei niinkään koeta ongelmallisina, ainakaan samassa määrin.

Sirkuksessa on puolestaan ollut enemmän ongelmia, jotenkin taas ’African style’ haittaa aktiivista harjoittelua. Kahdesti on käynyt niin, että organisaation henkilökunta onkin laittanut puljun kiinni jo aiemmin, vaikka olemme sopineet edellisellä kerralla tulevamme pitämään sirkusta. Tämä on ikävää, koska he ovat myös kertoneet lapsille, että me olemme peruuttaneet treenit, ja tottakai lapset ovat sitten menneet kotiin. Näin oli käynyt myös eilen, mutta onneksi törmäsimme sattumalta yhteen sirkuslaisista, joka kävi sitten hakemassa muita. Mutta joka tapauksessa koko sähläykseen tuhraantui 45 minuuttia... Saimme onneksi jotakin tehtyä, puhuimme loppuesityksestä ja kiusaamisnäytelmästä, jonka lapset esittävät koululaiskiertueella. Näytelmän on määrä viestiä, kuinka kiusaaminen ei ole ratkaisu ja kuinka sirkuksesta voi löytää vaihtoehdon. Kuinka erilaiset ihmiset voivat sirkuksen avulla löytää jotakin yhteistä. Harjoittelimme myös mininäytelmien tekoa pienryhmissä samasta teemasta ja esitimme ne muille.

Näyttelijät odottavat esiintymisvuoroa / Waiting to get on the stage

Näytelmä menossa / Antibullying play on-going

Muutoin on ollut haikea viikko, sillä olemme joutuneet sanomaan monet hyvästit. Molemmat ruotsalaiset, jotka olivat läheisiä ystäviämme täällä, lähtivät viikonloppuna takaisin kotiin, sekä suomalainen Anni matkasi kahdeksi viikoksi pohjoiseen. Hänet näemme vielä ohi mennen, mutta samassa rysäyksessä hänen lähtönsä tuntui niin ikään haikealta. Koko talo tyhjeni, nyt olemme täällä Aleksin kanssa kaksin, lukuun ottamatta talon väkeä. Mutta yksinäisyyttä kestää vain viikon, sillä meidän täytyy muuttaa toiselle talolle, sillä meidän taloon muuttaa herrasväen sukulaisia Etelä-Afrikasta.

Hyvästeistä huolimatta juhannusta on kuitenkin juhlittu moneen otteeseen, ensin suomalaisittain juhannussaunalla perjantaina ja tiistaina tanskalaisittain. Suomalaiset tytöt olivat löytäneet span, jossa oli hyvä sauna, joten varasimme sen tunniksi perjantai-iltana. Oli harmittavaa, sillä taksikuskit eivät tienneet paikkaa ja olimme puolituntia myöhässä kun saavuimme paikkaan, mutta saatiimpahan edes puolen tunnin pikasaunat! Ennakko-ohjeina henkilökunnalle oli annettu lämmittää sauna niin kuumaksi kuin kiukaasta lähtee, ja tässä oli onnistuttu. 98 astetta riitti jopa suomalaisille. Vastaa ei tähän hätään löytynyt, mutta näissä oloissa koko sauna oli aikas luksusta! Tanskalaiseen juhannusperinteeseen puolestaan perehdyimme toissapäivänä. Perinteeseen kuuluen poltimme noidan (tanskalaistytöt olivat askarrelleet sellaisen puusta ja vanhoista vaatteista), ja meille tarjoiltiin myös ihanaa pohjoismaista ruokaa. Lihapullia, perunaa ja persiljakastiketta sekä salaattia. Oli aikas kotoisaa! Noidanpolttokokko toi lämpöä kylmään iltaan ja istuimme ulkona niin kauan kunnes osa suunnisti keskustaan baariin. Me ei tosin tällä kertaa jaksettu lähteä.

Spa in Namibian style

------------------------------------------

The last week has been full of work regarding my research, but also the circus workshops. I have been able to finish one group interview and one individual interview, but the transcriptions take still a lot of time. I have narrowed my research questions down to consider only nurses. Now I try to concentrate on the identities of the nurses, racial, ethnic and gender matter in their work, and generally on their experiences as young black females, but also as nurses. I have had a great chance to get to know with the nurses from the surgical ward, and they know me too, who I am and what I am doing there. Many of the more shy sisters have asked when is their turn to come to the interview! This feels very nice, like a confidence statement, as in the beginning most of them were not eager to take part. It has also been clear that these women have strong opinions and views in link to the multiethnic life and the relations of the social classes. The gender roles are perceived less problematic, which has been surprising for me.

In circus we have had more problems; once again the African style of doing things is messing things up... Twice we have been in the situation, in which the staff of the organization has cancelled our workshop despite the fact that we have had an agreement that we are coming for the circus. This is especially frustrating, because they have told the kids that we have cancelled and naturally the children have gone home. This was the case also yesterday, but luckily we met one of the girls from circus by accident, and she went to get the others. Still the whole thing took 45 minutes, and we had no time to do everything we had planned… However, we talked about the final performance and the anti-bullying play the kids are going to perform in the school tour. We also planned and practiced mini plays in small groups on the same theme and acted them to the others.

Otherwise it has been quite melancholic and sad week, as many nice people have left the house and travelled home. Both Swedes left last weekend, and they were our closest friends here. Also Finnish Anni travelled to the North to work there couple of weeks. She we will see again quickly before she flies back to Finland in mid-June, but as everybody are leaving at the same time it feels very empty and quiet now in the house. It’s just me and Aleksi here at the moment. But this loneliness doesn’t last for long as we have to move to the other house in the end of this month as well. Our host family wants the house to be empty as their relatives from South-Africa are coming to stay here, so we have to pack our bags.

Despite of all farewells we have celebrated both Finnish and Danish Midsummer this week. First on Friday we had booked a sauna in one spa that the Finnish girls had tested beforehand and found being quite alright. The booking was only for an hour, and our taxi drivers did not know where the place was located, so when we arrived the spa we were already half an hour late. But even a super-fast sauna felt really a luxury! The instructions for the staff had been to warm up the sauna as hot as possible, and they did succeed with this. 98 degrees was totally enough for us. Day before yesterday was the Danish Midsummer, and the Danish girls had prepared a nice Nordic meal for us in the other house: meatballs, potatoes and parsley sauce. Yummy! According to the tradition, we also burned a witch (which the girls had built from wood and old clothes). The bonfire warmed us up the whole evening, even if it was very cold outside. Must say that everything was very cozy!

From surgery theatre to safari

Onpa taas ollut jännää viime päivinä. Sirkuksessa torstaina jatkettiin draamaa ja ylipäätään leikittiin improvisaatio- ja näytelmäleikkejä. Lisäksi pääsin Aleksin mukana Katuturan sairaalalle pällistelemään leikkassalin menoa. Näytin aika prolta kaikki hoitajatamineet päällä, luulipa yksi lääkäri mua valvovaksi hoitajaksikin : ) Pääsin seuraamaan keskenmenon jälkeisiä kaavintoja sekä yhtä paikallispuudutuksessa tehtyä hematooman puhkaisua/hoitotoimenpidettä. Joku osaisi varmasti selittää hematooman fiksusti, mutta mulle se näytti vaan jumalattoman isolta patilta tai paiseelta. Potilaalla oli se alaselässä ja kokoa oli mun kahden nyrkin verran!! Paikalla oli tässä hematoomaleikkauksessa vain kirurgi ja Aleksi hoitajana sekä mä, eli kun kahdella muulla oli kädet täynnä mä sitten availin käsinepaketteja ja antelin milloin mitäkin... Olin kyllä aika kauhuissani, kun ei mulla ole tietenkään mitään tietoa leikkaussalin extratarkoista hygieniakäytännöistä, mitä nyt Aleksi oli ohjeistanut, mutta eipä se tuntunut olevan niin nokonnuukaa... Lääkäri ei halunnut itse käyttää suojamaskia, kun oli kuulemma allergiaa ja tarvitsi aivastella. Eikös silloin just sitä maskia pitäs nimenomaan käyttää? Näin kuitenkin miten patti puhkaistiin, puhdistettiin ja ommeltiin takaisin kiinni. Ja gynekologisessa salissa kaavintoja tehtiin aikalailla liukuhihnalta. Maksimissaan puoli tuntia per tapaus ja seuraavaa sisään. Pääsinpä mä sielläkin tosi toimiin, kun instrumenttihoitaja, mukava iäkkäämpi täti, vaan koppas mut kainaloon ja käski kaataa milloin siitä ja milloin tästä pullosta tähän ja tähän astiaan... Huh huh.

Viikonlopun ohjelmassa oli vihdoin kauan odotettu safarimatka Etoshan kansallispuistoon. Lähdimme perjantaina aamu-neljältä ruotsalaisten ja kolmen saksalaistytön kanssa pikkubussilla kohden pohjoista: matka kesti varmaankin 6-7 tuntia. Olimme kuitenkin hyvissä ajoin perillä ja ehdimme nähdä monenlaisia antilooppeja ja seeproja matkalla leiripaikalle. Leirintäalue oli varsin viihtyisä, suihkut ja vessat oli ok sekä ruuanlaittoon oli hyvät mahdollisuudet. Lisäksi alueella oli ravintola, josta sai erinomaista aamiaista. Alunperin oli kyllä tarkoitus kokota ihan omat aamiaiset, mutta yöllä olivat jonkin sortin mäyrät tuhonneet meidän kaasulieden, joten eipä siitä sitten tullut mitään. Illalla autokuskimme ja safarioppaamme kuitenkin pyöräytti meille maistuvat curry-kanat, joka maistui entistä paremmalle kun koko päivänä ruokahuolto oli ollut vähän mitä sattuu. Muutenkin tulin vähän elettyä snacksien voimalla kun ruokaa sai kaksi kertaa päivässä, aamulla aamupalan joka oli onneksi tuhti ja myöhemmin kuuden jälkeen illalla. Lauantai-iltana grillasimme nuotiolla ja saimme myös herkullista lihapataa kurpitsoiden kera. Yövyimme teltoissa lähellä eläinten juomapaikkaa, jossa auringonlaskun aikaan kävi kova kuhina. Näimme kerralla varmaankin 30 norsua ja sarvikuonoja. Kävipä yksi leijonakin yrittämässä samalla lammella, mutta sarvikuonot ajoivat sen ronskisti tiehensä. Koko reissulla kaiken kaikkiaan tapasimme kirahveja, seeproja, gnuita, hyppygaselleja, oryxeja (mikä lienee suomeksi?), kuduja, sarvikuonoja, yhden Pumban, norsuja ja joitakin emun tapaisia isoja lintuja, jotka eivät osanneet lentää. Kuulimmepa myös hyeenojen mehevän naurun. Saalistajat pysyttelivät piilossa, mutta hyviä kuvia silti saatiin.

------------------------

It’s been quite exciting few days again. At the circus practice we have continued with drama, on Thursday’s workshop we played a lot of drama and improvision games. Furthermore, I got the chance to go to see how things are done at the surgery ward of Katutura State Hospital. One day I just went with Aleksi, I dressed like a proper theatre nurse, and must say that I looked really pro with the green clothes and masks and everything. One doctor even thought I was the controlling nurse of the surgery : ) I was following the curettages (after miscarriages) in the gynecological theatre and one hematoma surgery. Someone could probably explain hematoma better, but for me it just seemed like a big lump or blain. The patient had it in his lower back and it was twice of the size of my fist!! In this local anesthesia surgery there were only the surgeon and Aleksi as a nurse plus me, so when the two others were occupied I had to open the glove packages and once in a while give this and hand that. I was little bit nervous about this, because naturally I don’t know the hygiene practices of the surgeries very well, only something that Aleksi has told me, but apparently it was not so strict. The doctor himself did not want to use the mask as he had some allergy and he needed to sneeze once in a while. So the mask would be just on the way… Hmm, isn’t it the time when you especially should use the mask? However, I saw how the lump was cut open, cleaned and stitched. And in the gynecological theatre the curettages were done quite fast, in hour and half we had four patients. And of course I also had to scrub in this theatre as the instrument nurse just told me to take that bottle and pour it into that container and from the other bottle to that container… Must admit that I was little bit scared.

From Friday to Sunday we were on the safari trip in Etosha National Park. Finally! I had waited this for so long! We left at four in the Friday morning and drove 6-7 hours up to North. When we reached Etosha we had plenty of time to see antilopes and zebras before we had to build our camp in the Halali camping site. The camping site was quite cozy, the showers and toilets were ok and there was a good kitchen where to cook food. There was also a restaurant serving really nice breakfast, although the first intention was to prepare the breakfast by ourselves, but as the badgers destroyed our gas stove during the first night we had to go with the plan b. In the evening our driver and safari guide cooked us nice curry chicken, which tasted even better as the food service happened only twice a day. Early in the morning and after sunset. In between we just had to rely on our snacks, cookies and crackers not to starve. But curry chicken was great same as the bbq and meat stew on Saturday. The camping site was just next to the water hole where the animals came to drink after dark, and in our first night we saw like 30 elephants at once as the whole group of them came for fresh water. At the same time we saw some rhinos and even one shy female lion, who tried to fit in the same pond. Nevertheless, despite the tries the rhinos pushed the lion back to the bushes. All in all, during our Etosha trip we met giraffes, zebras, gnus, springboks, oryxes, kudus, rhinos, one Pumba, elephants and some big birds like emus, which couldn’t fly. Oh and we heard the hyenas laughing. The predators stayed hidden, but we got other great photo material.

Stuff about research and food

Anteeksi hiljaiselo, ei ole tullut vähään aikaan kirjoiteltua. Olen kuitenkin vihdoin päässyt alkuun haastatteluiden tekemisessä, sillä ensimmäinen ryhmäkeskustelu on purkissa. Ryhmä muodostui neljästä lääketieteen opiskelijasta, joista yhteen Aleksi oli tutustunut sairaalalla. Tämä tyttö oli ollut kiinnostunut tulemaan haastatteluun, joten otin häneen yhteyttä ja pyysin kysymään pari kaveria mukaan. Kaikki meni paremmin kuin hyvin, sillä olin jo ajatellut että mikäli ryhmän kokoonsaaminen muodostuisi liian ongelmalliseksi tekisin yksinkertaisesti yksilöhaastattelun. Sain kuitenkin huomata, että ihmisistä saa enemmän irti, kun he jutustelevat yhdessä ystäviensä kanssa verrattuna siihen, että he yksin vastailevat kysymyksiin. En kuitenkaan tiennyt mikä tilanne oli, ennen kuin menin paikan päälle opiskelija-asuntolalle. En ollut tietoinen muista osanottajista, paikasta tai ylipäätänsä mistään! Lisäksi taksikuski ei tiennyt yhtään mihin hänen piti minut viedä, joten alkutunnelmat olivat vähän sekavat. Loppujen lopuksi olin kitenkin todella tyytyväinen koko settiin. Sain vastauksia, tytöt puhuivat paljon, ja heillä oli selkeitä näkemyksiä. Litterointi on hidasta, mutta oikeastaan aika mukavaa puuhaa, kun voi käydä tilannetta uudelleen läpi.

Viikko on ollut myös hyvin sirkuksentäyteinen. Alkuviikosta rakensimme Aleksin kanssa pari kukkakeppien prototyyppiä ja innoistuin sitten harjoittelemaan jopa kuusi tuntia päivässä, ja osaan jo ehkä kolme tai neljä temppuakin! En ole aiemmin hirveästi jaksanut perehtyä sirkustekniikoihin, mutta nyt olen katsonut Youtubesta tutoriaaleja kukkakeppitemppuihin ja näin sosiaalisen sirkuksen termein voi ihan sanoa kokevansa ’voimaantumisen’ tunteita ja onnistumisen iloa. Selkeästi olen nyt löytänyt sirkuksen alalta sen mun oman jutun. Lisäksi olin Aleksin mukana Home of Good Hopella pitämässä työpajoja sekä perjantaina että lauantaina. Perjantain ohjelmassa oli draamaa ja näyttelemistä, mistä lapset tykkäsivät kovasti. Leikimme mm. leikkiä, jossa jokainen sai vuorollaan istua ”sad”, ”happy” ja ”angry” –tuoleilla. Kussakin tuolissa piti esittää kyseisiä tunnetiloja, ja ah, kyllä se sitten olikin hauskaa. Kaikki nauroivat ihan vedet silmissä. Puhuimme myös vakavia, nimittäin käsittelimme koulukiusaamista, ja lapset saivat kertoa esimerkkejä elävästä elämästä. Kuulimme hyvin klassisia tarinoita nimittelystä, uhkailusta, tavaroiden varastamisesta, mutta myös väkivallasta ja jopa puukkotappeluista. Pohdimme myös ratkaisuja näihin tilanteisiin. Päätimme, että esityksessämme heinäkuussa (kierrämme siis parilla ala-asteella) esitämme anti-bullying näytelmän, johon yhdistämme sirkusta vaihtoehtona kiusaamiselle.

The Golden Wings Circus

Toinen työpajamme oli ennemminkin askartelua, sillä rakensimme lisää tarvikkeita, tarkemmin ottaen keiloja ja kukkakeppejä. Liekö johtunut viikonlopusta, mutta lapset olivat ihan sekapäisen vallattomia, juoksivat ympäriinsä ja kiljuivat, eivätkä juuri jaksaneet keskittyä. Olipa meillä pari ikävää riitatilannettakin, joissa täytyi palata kertaamaan sirkuksemme sääntöjä muiden kunnioittamisesta, kuuntelemisesta ynnämuusta. Täytyi ihan painottaa, että ei me voida mennä paasaamaan muille, ettei saa kiusata, jos me itse tehdään sitä sirkustreeneissä... No, saatiin kumminkin välineet askarreltua ja vähän niitä kokeiltua, joten loppu hyvin kaikki hyvin.

Keilat ennen maalausta / Clubs before painting them

Uudet kukkakepit! / New flower sticks!

Seuraavaksi täytyy kertoa vähän ruuasta, koska se nyt vain on koko elämän suola! Viime viikonloppuna, kun Aleksi oli töissä, pääsin parin muun suomalaisen mukaan Katuturaan syömään perinteiseen ravintolaan. Tilasimme maissipuuroa lihapadan kera, ja voi taivas kun oli hyvää! Maissipuuro tarjoiltiin isoina, tahmeinä kökköinä, jota otettiin käteen ja sitten kastettiin soossiin. Nami nami. Oli taas parasta ruokaa vähään aikaan! Lisäksi olimme Erican ja Andreaksen kanssa yhtenä iltana illallisella Joe’s Beer Housessa, joka tarjoilee erilaisia (meille) eksoottisia lihoja. Söin sitten lihavartaan, jossa oli kolmea eri sorttia antilooppia, seepraa ja krokotiilia. Muut maistuivat hyvin paljon riistalle, mutta krokotiili oli jännä tuttavuus, sillä rakenne oli niin kuin kalassa, mutta maku lähempänä rasvaista kanaa. Lisukkeena oli jälleen maissipuuroa sekä salaattia, johon en tosin ripulin pelossa uskaltanut koskea...

Syömässä krokotiilia ja seepraa / Eating crocodile and zebra

Jottei olisi turhan eksoottiset ruuat koko ajan, olemme syöneet myös paljon lettuja tällä viikolla. Ensin juhlittiin kahden suomalaistytön läksiäisiä toisella talolla, ja tanskalaiset olivat näihin pippaloihin loihtineet herkuiksi mahtavia lettuja jäätelön ja hedelmien kera. Eilen Erica puolestaan väsäsi niin sanotun ”pancake birthday caken” minulle: he kun olivat viime viikonloppuna Swakopmundissa ja täten missasivat synttärini. Joten pitihän niitä sitten juhlia uudelleen, ja vieläpä Ruotsin kansallispäivänä! Pancake birthday cake sisälsi siis kasan lettuja, joiden väliin tungettiin kaikkea mahdollista suklaasta ja vaniljamoussesta mansikoihin ja ananakseen, ja sitten sitä leikattiin normaalin kakun tapaan. Ja kyllä oli taas hyvää. Ei siis täällä ainakaan nälkää ole nähty :D

Pancake birthday cake

----------------------------

Sorry for the silence, I haven’t written for a while... However, I have successfully started my research as the first group interview is done. It was a group of medical students I interviewed, and one of them was Aleksi’s colleague from the hospital. This girl had been interested to participate from the beginning, so I contacted her and asked her to bring couple of friends with her. Everything went actually better than I expected, because at some point getting several people to come to the same place at the same time seemed quite a challenge. I was ready to make it an individual interview, but things turned just as I wanted. I also noticed that people are more eager to speak when they are with their friends, compared to the alternative that there would be only them answering the questions. Nonetheless, I did not know what the situation was before I went to the medical campus of University of Namibia. I wasn’t aware of the other participants, interview place or anything else. In addition, the taxi driver did not know where he was going, so it didn’t start so smoothly…At this point I’m, however, very content and happy how things turned. The girls talked a lot and they had clear opinions about things I asked. Transcribing that I’m doing now, is very slow, but actually I like it a lot, because I can go through all things said, and listen them carefully.

The week has also been full of circus. First we built some flower sticks with Aleksi, as prototypes, and I got so excited that I started practicing the tricks in a serious sense. And I can do already maybe three or four tricks!!! Before I haven’t been so interested about the circus techniques, but apparently this flower stick is my thing among all circus things. I have watched flower stick tutorials from Youtube, and with social circus terminology I could actually say that I have felt the feelings of ‘empowerment’ and the joy of success. Furthermore, I have been at the Home of Good Hope with Aleksi running two circus workshops this week. On Friday we had drama as a theme, and the kids loved it! For example, we played this one game, where there were three chairs, each of them having a certain emotion (sadness, happiness and anger). Everybody could in their turn act as the chair they were sitting on showed. And this gave us lot of laughs J Nevertheless; we had also a serious talk about bullying at school as we want to make an anti-bullying tour for the primary schools here in Windhoek. When the children told examples of bullying we heard very classic stories of calling names, stealing, threating, but also fights with lot of violence, even with knives. Part of the discussion we talked about how these kinds of bullying situations could be solved. We decided that in our performance we perform a play about bullying, in which the circus can act as an alternative for it.

The second workshop was more or less crafting as we built more equipment (clubs and flower sticks) for our circus group. I don’t know if it was because of the weekend or what, but kids were unmanageable. They ran and screamed all over the place, and were unable to focus on basically anything. We also had couple of situations, when we needed to go back to basic discussion on the rules of our circus: respecting others, listening and no fighting. We tried to point out that we cannot go to the schools to spread the word of non-bullying, if we bully others in our circus practice! Well, anyway, we succeeded to finish the flower sticks and juggling clubs, so in the end, it was a good session.

Next I’m going to tell you about the food, because it is so important and joy-giving part of life. Last weekend when Aleksi was working, I and couple of other Finnish went to Katutura to eat in this traditional restaurant. And wow, what amazing food we got there! We ordered corn porridge with meat stew, which was eaten by hand. The porridge was so sticky that you could take it to hand and dip it to the sauce. Yummy! Must say that it was the best food for a long time. Moreover, we had one day a dinner with Andreas and Erica in this restaurant Joe’s Beer House that served different kinds of African meats. So I ended up tasting three types of antelope, crocodile and zebra. The others tasted very much like Finnish game meat, but the crocodile was quite strange. Texture was like fish, but the taste reminded me more of chicken. As side dishes we had corn porridge (again) and salad, which I was too afraid to eat. I definitely did not want to get diarrhea!

And not to have too exotic diet all the time, we have also eaten lot of pancakes this week. First we had a farewell party for two midwife students in the other house, and the Danish girls had prepared great amount of pancakes with ice cream and fruit. Yesterday instead, Erica baked the so-called ‘pancake birthday cake’ for me as she and Andreas missed my birthday last weekend, when they were in Swakopmund. So it was natural to celebrate again, especially on the national day of Sweden! The pancake birthday cake meant the huge pile of pancakes and chocolate and vanilla pudding between with pineapple and strawberries. Then you just cut the cake like a normal cake! J And once more it was very delicious…