These have been rewarding weeks...

Huhheijakkaa, johan on kiirettä pitänyt. Monena päivä viikossa minut on löytänyt leikkausosaston kahvihuoneesta, olen siellä jo vakiokalustoa ja seniorihoitajat kutsuvat minua omaksi miniäkseen. Aleksi kun kuuluu jo leikkuriperheeseen. On mukavaa kun ihmiset ovat niin sydämellisiä. Haastatteluita on kasassa jo mukavat kymmenen, mikä lienee jo ihan riittävä määrä, mutta yritän ensi viikolla vielä tehdä kaksi lisää. Suurin osa haastateltavista tähänä mennessä on kuulunut owambojen etniseen ryhmään ja mielelläni muidenkin tarinoita kuulisin. Owambot ovat siis kotoisin Pohjois-Namibiasta entiseltä Ambomaalta ja juuri heillä on paljon suomalaisia nimiä lähetyshistoriasta johtuen. On hupaisaa, että luottotaksikuskimme on nimeltään Eino, ja koskaan ei tiedä milloin kaupankassalla törmää Lahjaan, Selmaan tai Paavoon. Namat ja damarat ovat toinen hyvin merkittävä ryhmä, jonkajotkut mieltävät yhdeksi etniseksi ryhmäksi kielen vuoksi, sillä molemmat puhuvat khoekhoe –kieltä. Tämä kieli on tunnettu naksahdusäänteistään, ja kuulostaa aika metkalta. Hererot taas ovat kuuluisaa karjankasvattajaheimoa, joiden naiset käyttävät perinteistä asua johon kuuluu aina osana päähine, joka jäljittelee lehmän sarvia. Hererot ovat kuulemma myös hyvin ylpeää kansaa, niin hyvässä kuin pahassakin. Caprivian –heimolaiset tulevat Sambian rajalta, ja kuulopuheiden mukaan heillä on kykyjä ja taipumuksia noituuteen, minkä vuoksi heitä ei sovi suututtaa. San –kansa (niinkutsutut busmannit) puolestaan on Namibian vanhin etninen ryhmä, ryhmä joka hyvin pitkään eli metsästyksellä ja keräilyllä autiomaassa eristyksessä muista heimoista. Nykyäänkin osa haluaisi elää perinteiden mukaan erämaassa, mutta nyky-yhteiskunta pakottaa mm. lapset kouluun jne. Alkoholi on osoittautunut erityisen tuhoisaksi Sanien kohdalla, ehkä koska sopeutuminen nykyelon malliin on ollut vaikeaa.

Tribal Map of Namibia

Traditional Herero Outfits

Kaikkien näiden heimojen edustajien kanssa minulla on ollut arvokkaita ja hienoja keskusteluja nyky-Namibiasta, etnisistä suhteista, rasismista ja sukupuolirooleista. Toisaalta on jännittävää nähdä näiden ihmisten elävän melko samanlaista elämää kuin itsekin työ-, opiskelu- ja ihmissuhdekuvioineen, mutta toisaalta he todella arvostavat syntyperäänsä ja perinteitä joita se tuo mukanaan. Näiden naisten mielipiteet ansaitsevat päästä esille vaikka sitten jonkun suomalaisen sosiologin gradussa.

Mitä sirkukseen tulee, ESITYS ON NYT TAKANAPÄIN. Tuntuu melko tyhjältä, mutta toisaalta helpotus on myös suuri, niin paljon aikaa ja energiaa tähän on laitettu. Tällä viikolla olemme ryhmän kanssa harjoitelleet joka päivä, ja lapset ovat oikeasti tulleet paikalle ajoissa ja selkeästi heistäkin huomasi, että halusivat pistää parastaan. Torstain kenraaliharjoitukset pidettiin esiintymispaikalla The Olof Palme Primary Schoolilla, jonka henkilökunnan puolelta oli mukavan lämmin ja kannustava vastaanotto. Ja olihan se kyllä komeaa katsottavaa, kun kaikilla lapsilla oli hienot uudet esiintymispaidat yllään, vähän kasvomaalia naamassa ja hyvä meininki päällä. Kaiken kaikkiaan homma alkoi draamaosuudella, jossa esitettiin kolme lyhyttä näytelmää kiusaamisesta. Nämä tilanteet olivat lasten omasuunnittelemia ja niihin etsittiin myös ratkaisu näytelmän lopussa. Loppuesitys koostui sitten erinäisistä sirkustaiteista, oli hula hulaa, kukkakeppejä, rolabolaa, yksipyöräisellä ajoa, hyppynarua, taikatemppuja, jonglöörausta ja diabolon heittelyä, pellenumero sekä loppuhuipennuksena koko porukan yhteinen tanssiesitys komeine muuveineen. Lopuksi lapset tulivat rivissä lavalle jokaisella kourassaan lappu jossa lukin jokin sana. Yhdessä nämä sanat muodostivat ydinviestimme: Stop bullying today. If you are being bullied, tell your friend, your parents, your teacher. Every kid deserves a safe life. Jälkeen päin otettiin kuvia sanomalehteen koko poppoon kanssa ja opettajat tulivat kehumaan. Kyllä oli kaikilla hymy korvissa!

The Flower Sticks

Rolabola balancing

Magic Tricks

Some true talent with monocycle

Vicky and Amy the Clowns

The Hula Group

The backside of the circus t-shirts with golden wings

-------------------------------------------

Huh, truly we have been sooooo busy lately. I have spent many afternoons in the surgery theatre, in the nurses’ tea room just to get some people to interview. The senior nurses have started to call me their in-law as Aleksi is also a part of the theatre family. People are generally very warm and friendly, and it feels good. I have succeeded to complete ten interviews, which is quite ok amount already I think. However, I try to conduct two more next week as most of the interviewees so far belong to the ethnic group of Owambos, and I would like the material to include opinions as much as possible from other tribes as well. The Owambos, who speak the language of Oshiwambo are originally from the Northern Namibia, the so-called Owambo land, and they have a lot of Finnish names. Our trustful taxi driver is called Eino, and when you least expect it you meet Lahja, Selma or Paavo. These names are from the era when the Finnish missionaries spread Christianity in Owambo land. Another big ethnic group here is the Damaras/Namas. Many people see them as a one group, because they both speak the Khoekhoe language with its funny clicks. Neverthless, when you speak with for example a Nama, they strongly highlight being Namas, not Damaras. Apparently the Namas are bit lighter coloured in their skin. The tribe of the Hereros is famous of their cattle as they have grown cattle successfully in the dry land of Namibia for centuries. The Herero ladies use still today their traditional dresses with headwear, which reminds the horns of a cow. The Hereros are also said to be very proud people, in good and bad. The Caprivians have traditionally lived next to the Zambian border, and the other tribes tell them exercising witchcraft. It has not been only once or twice when I have been told that I should be careful with these people, not to make them angry, as their revenge is something supernatural. The Sans, also called the Bushmen, are the first people of Namibia and they have lived for ages just by hunting and gathering. Even during the colonial times they wanted to avoid the contact with other groups. Even today part of the Sans would like to live according to the traditions in the desert, but the modern society forces the kids to go to school etc. Maybe because the adaption to the today’s way of life has been so difficult for them, alcoholism is a true problem among the Bushmen.

I have had interesting discussions with the representatives of all of these tribes during my time here. We have talked about contemporary Namibia from many perspectives, for example the ethnic relations, racism and gender roles. It’s interesting to see these people appreciating their tribal heritage so much, but at the same time they are modern individuals with their normal thoughts regarding their work, studying, dreams and relationships. These women in my study and their views deserve to be told to the Western audience, even in some Finnish Master’s student’s thesis.

What comes to the circus, THE FINAL PERFORMANCE IS BEHIND NOW. It feels quite empty inside AT THE MOMENTS, but the relief is huge too. So much time and energy we have put into this project. This week we practiced every day with the kids, and they really started to show commitment as they realized that the big day is getting closer. On Thursday we had the final practice in the Olof Palme Primary School, where the performance took place on Friday. It was nice to see how welcomed we were at the school, the principal thanked us many times for coming there, everything would have been really difficult if the staff of the school not have liked the idea. And wow, it looked so good as all of the kids had their brand new shirts on and little bit paint on their face. The whole performance started with the drama part with three short scenes of bullying. The ideas for these stories came directly from the kids, and the scenes also presented a solution for each bullying case. The last part of the show consisted of different kinds of circus arts: hula hula, rola bola, monocycle, magic tricks, skipping ropes, joggling and diabolo, flower sticks and clowns. And just before the end there was also a dancing number, in which all participated. We finished, however, with a serious message relating to bullying. Every kid held a paper with a one word, and together these papers formed sentences: ‘Stop bullying today. If you are being bullied, tell your friend, your parents, your teacher. Every kid deserves a safe life.’ Afterwards the local newspaper took pictures from the whole group and the teachers came to thank for the great show. It was a happy day for all of us!