"Are you living on Fidel Castro Street..?"

Ensimmäinen asia, jota täällä hämmästelin, oli kadunnimet. Olisiko mukavaa asua Fidel Castro Streetillä tai Robert Mugabe Avenuella? Lisäksi täällä on monia katuja nimetty suurten eurooppalaisten säveltäjien mukaan. Aina mennessämme taksilla kotiin, pitää kuskille sanoa ”Puma gas station at Bach Street”. Ihan meidän kulmilta löytyy niinikään Beethoven Strasse, Mozart Street kuin jopa Griegin mukaan nimetty katu. Harmittavasti Sibeliusta en ole löytänyt! On myös hassua, miten osa kaduista on saksaksi (strasse), osa englanniksi (street) ja osa afrikaansiksi (straat?).

Ei niin hassu juttu kävi tiistaina, kun nyrjäytin nilkan L Tulin pimeässä rappusia alas kauppakassien kanssa, enkä muistanut alimmaista porrasta. Tulin sitten mukkelismakkelis nilkkani päälle, onneksi sattuu samassa talossa asumaan puolentusinaa sairaanhoitajaa ja kaksi lääkäriä. Diagnoosina oli kuitenkin vain joku ristisidevamma, ei murtuma, koska linkuttaen on pystynyt kävelemään. On jalassa tosin iiiiiso mustelma, mutta ostamani nilkkatuki ja yksinkertaisesti lepo ovat auttaneet, ja kävelykin alkaa jo olla suht normaalia. Pidän tukea kuitenkin vielä varmuuden vuoksi, enkä lähde nyt pitkille patikkareissuille!

Ekstrahuolta aiheutti alkuviikosta myös meidän veski. Ei nimittäin vetänyt ollenkaan. Talon väki kutsui sitten putkimiehet paikalle, ja nämä onkivatkin putkistosta puoli muovikassillista puun juuria. Ei ihme ettei vetänyt! Ei ilmeisesti ollut ensimmäinen kerta kun pihan sitruunapuut hakivat viemäriverkostosta lannoitetta, kun heti tiedettiin missä ongelma piili... Ilmankos puut kasvavatkin niin komeasti ja tekevät niin paljon sitruunoita. Vessaepisodi oli kuitenkin pientä, eikä sitä kestänyt kuin vuorokauden verran. Olemme sen sijaan keskittäneet energiaa mm. sirkuskeilojen askarteluun. Limsa- ja vesipulloista saa erinomaisia keiloja, kun sisälle laittaa puukepin ja ruuvaa kiinni. Saimme myös paikallisesta pyöräliikkeestä ilmaiseksi pyörän sisäkumeja, jolla voimme päällystää puiset osat, ettei tule tikkuja sirkustaiteilijoiden käsiin. Suunnitelmissa on myös hankkia jostakin spray-maalia ja maalata keilat pirteillä väreillä.

Sirkuskeilat / Juggling clubs

Kävimme tällä viikolla Suomi-porukalla syömässä eräässä saksalaisessa linnaravintolassa kukkulalla, josta oli upeat näköalat auringon laskiessa. Ravintola oli melkoisen fancy, niin fancy, ettei meillä ollut varaa syödä sisätiloissa. Ainoastaan ulkoterassilla, jonne tarjoiltiin vain pikkupurtavia. Lopussa odotti kuitenkin yllätys, kun totesimme laskun saatuamme että ruokalistan hinnoissa ei ollut mukana veroja. Eikä tietysti 15 prosentin tippiä. Kaikki siinä sitten tyhjensivät lompakkonsa, ettei tarvinnut kenenkään jäädä tiskaamaan. Ruotsalaiset ystävämme olivat myös yhtenä iltana kutsuneet kylään miehet, joihin olimme farmireissulla tutustuneet. Nämä kaksi miestä, noin 50-60 vuotiaita, innostuivat sitten kertoilemaan Apartheid-ajoista, kuinka kauppaan ei voinut mustana mennä sisälle: vain pienestä luukusta huudeltiin sisään ja kerrottiin mitä haluttiin ostaa. Miehet olivat kuitenkin oikein innostuneita ruotsalaisesta fikasta ja kokosbollareista, ja he kyselivät paljon elämästä Pohjoismaissa. Palkoista ja eläkkeistä ja ylipäätään miten meillä esimerkiksi terveydenhuolto pelittää. Myös Ruotsin historia viikinkeineen päivineen sekä Suomen sodat käytiin tarkkaan läpi.

Auringonlasku linnaravintolalla / Sunset in the castle restaurant

Kuun viimeinen viikonloppu sattuu täällä olemaan aina ns. payday eli palkkapäivä. Koko kaupungin työläisten palkat siis maksetaan yhdellä rysäyksellä. Tämä ilmiö saa koko kaupungin sekaisin, ostoskeskukset ovat täynnä ihmisiä ja niin kuulemma myös sairaalat. Katuturan sairaalaan tuodaan öisin paljon puukotettuja ja ammuttuja ihmisiä: erityisesti valkoihoisena kannattaa siis pysytellä kotosalla pimeän aikaan. Tänä viikonloppuna menoa kuitenkin rauhoitti Namibian voitto Mosambikista jossain Afrikan jalkapallo-cupissa. Kaikki olivat siis hyvällä päällä, ja harvemmilla oli ehkä fiilistä puukotella ketään, kun vain yhteisesti juhlittiin urheilumenestystä. Mutta tuli vain mieleen, että onko se pakko kaikille maksaa samana päivänä, jos kaikki sitten sekoaa yhtä aikaa? Hämmästyttää kummastuttaa pientä suomalaista kulkijaa tämmöinen...

Ilmat täällä ovat kylmentyneet hurjasti, ja öisin on untuvapeitto, villatakki ja univillasukat tarpeen pyjaman lisäksi. Katsotaan kuinka kylmäksi menee sitten sydäntalvella heinäkuussa! Ja pakko sanoa, että kalaa on ikävä!! Täällä syödään koko ajan lihaa (todella maukasta lihaa kylläkin), mikä toisaalta on hyvinkin ymmärrettävää, kun monet heimot ovat vuosisatoja eläneet karjankasvatuksella ja vielä nykyäänkin sillä suurelta osin ansaitsevat elantonsa. Yksi tälläinen heimo on Hererot, joiden naiset käyttävät kauniita perinnepukuja vielä nykyäänkin ihan arkivaatteena. Näistä puvuista tulee vähän mieleen romaninaisten valtavat mekot, vaikka Herero-mekot ovatkin paljon värikkäämpiä, eivätkä sisällä glitteriä. Herero-naisten perinneasuun kuuluu niinikään päähine, joka symbolisoi lehmän sarvia. Hereroilla on hyvin verinen historia, sillä saksalaisten aikana kun maata riistettiin alkuperäisväestöltä, tämä heimo pisti kunnolla kampoihin ja julisti jonkun sortin sodan siirtomaaisäntiä vastaan. Tästä seurasikin Hereroiden joukkoteurastus ja heimo melkein hävisi sukupuuttoon. Nykyään hererot eivät kuitenkaan ole läheskään pienin heimo, ja ymmärtääkseni heidän maanomistusoikeutensakin on suht hyvissä kantimissa.

-------------------------------

First thing that seemed funny and weird to me here was the street names. Would it be lovely to live on Fidel Castro Street or Robert Mugabe Avenue? Many streets also hold the names of great European composers. Every time we go home by taxi, we say our destination to be “Puma gas station on Bach Street”. Very close to our home there are also Beethoven Strasse, Mozart Street, even Norwegian Grieg has his own road here. Nevertheless, I haven’t been able to find Sibelius! Furthermore, I find it funny that part of street names are in German (strasse), part of them are in English (street) and part of them in Afrikaans (straat?).

Not so funny thing happened on Tuesday when I twisted my ankle L It was dark, I had many grocery bags with me and of course I didn’t remember the last step of the stairs. Naturally I landed on my ankle, but it was fortunate that I had plenty of nurses and doctors around me! The diagnosis was luckily not a fracture, but maybe something related to the ligament. I have been able to walk slowly with a bandage that holds the foot still, and it starts to be much better now. But no long hiking trips for me at the moment, please.

Our toilet caused some extra trouble this week as well, as it stopped cooperation and did not want to flush and absorb stuff anymore. Well, the plumbers were called and they somehow removed a half a plastic bag of roots of the trees from the pipes. Not a surprise that lemon trees in our yard are growing so well and making so many lemons, if they take their fertilizers from the sewers… But now the toilet works again, and this whole episode took only like 24 hours. So all in all, we have been able to focus our energy to other things as well, like building new circus equipment. Empty soda and water bottles are very practical: they can be recycled to become juggling clubs when put together with a wooden stick. A local bike store donated some inner tires for us so we can use the rubber to avoid scratches and sticks in the hands of the circus artists. We are also planning to paint the clubs with spray-paint.

Our Finnish group visited one evening in a German castle restaurant. The castle was located in a hill, so the views during the sun set were amazing. The restaurant was so fancy that we poor students couldn’t go inside, but we had to stay in the terrace, where they served only “light foods”. In the end, there was, however, a surprise waiting for us: the taxes were not included into the prices told in the menu. And of course there was the 15 % tip we had to also pay. So everybody ended up empting their wallets that we would not need to stay to do the dishes… On Tuesday our Swedish friends had also invited the men from the farm for the Swedish fika (coffee and coconut and chocolate balls). These two men in their 50s or 60s were very eager to tell about the Apartheid times, how you could not go inside a store, you just had to shout through a small window what you would like to buy. It was very interesting to hear these personal experiences! In addition, they asked a lot about the life in Nordic countries, pensions and salaries, social security system and how the health care functions. Also the Swedish history with Vikings and all, and the Finnish wars raised many questions in these men.

The last weekend of the month is here always the so-called pay-day, all the workers of Windhoek receive their salaries. The whole city goes crazy, the shopping malls are full of people, and my nurse friends tell me that so are the hospitals. The ambulances bring many stabbed and shot people to Katutura hospital during this weekend, so especially as a White it is a good idea to stay at home after dark. This weekend was, however, maybe little bit calmer, because Namibia had won Mozambique in some football game. Everybody was so happy about this sport success as unified Namibians that perhaps it moderated people’s eagerness to stab others. But I was just wondering if it is necessary to pay everybody at the same time as it leads to the whole city going mad at the same time…

The weather here has become all the time colder and colder. At night I have to wear woolly socks and jumper + pyjamas. We will see how cold it gets in the mid-winter in July. And another thing, I just must admit that I miss fish! People here eat meat all the time, which is quite logical regarding the history of growing cattle among several tribes (or minorities). One of these minorities is called the Hereros, whose women even today wear their traditional dresses. These dresses remind me a bit of the clothes of female Roma people in Finland, although the Herero dresses are more colourful and do not include any glitter. The crucial part of this traditional outfit is the certain type of hat, which symbolizes the horns of a cow. The Herero tribe has also very bloody history as they revolted against the colonizers during the German colonial rule. The Germans took over most of the lands that belonged to the indigenous peoples, and the Hereros fought back as the land was a necessity for their cattle and the style of living. Nevertheless, the conflict ended with the mass slaughter of the Hereros, and the whole tribe almost died out. Today this minority is, however, doing quite well, both in numbers and regarding their rights of land ownership.