Nyt on ehtinyt noin viikko vierähtää reissun päällä ja
tuntuu, että täällä Namibiassa yhteen päivään mahtuu yhtä paljon tekemistä kuin
viikkoon Suomessa. Asuinpaikasta on selvinnyt sen verran, että isäntäperhe
omistaa lähes vierekkäin kaksi taloa, joissa molemmissa majoitetaan
eurooppalaisia hoitaja- ja lääkäriopiskelijiota. Meidän talossa asuu perheen vanhemmat
ja yksi heidän pojistaan, joka opiskelee lääkäriksi. Toista taloa asuttaa
isäntämme veli ja toinen isäntiemme pojista, jotka molemmat toimivat myös
autokuskeina ja järjestävät mm. safariajeluita opiskelijoille. Tällä hetkellä
meidän talossa asuu meidän ja ruotsalaisten lisäksi kotkalaisia hoitajia ja
kaksi lääkäriopiskeljaa muualta Suomesta.
Torstai-iltana meidät, ja koko majapaikan konkkaronkka, oli
kutsuttu erään hollantilaistytön synttäreille naapuritaloon, jossa majoittuu
tällä hetkellä pääasiassa tanskalaisia ja hollantilaisia. Kävimme ensin
päiväsaikaan ostamassa päivänsankarille lahjaksi skeittilaudan, joka myöhemmin osoittautui
menestykseksi. Juhlissa pelasimme korttia ja erilaisia pelejä ja myöhemmin oli
tarkoitus, että olisimme menneet laulamaan karaokea. Helatorstain vuoksi lähes
kaikki paikat olivat kuitenkin kiinni lukuunottamatta Joker’s –nimistä ravintolaa, joka oli auki ja jossa
jatkoimme iltaa.
Ensimmäisen sirkustyöpajani puolestaan koin perjaintaina kun
menimme Aleksin ja kahden tanskalaistytön kanssa Home of Good Hopelle. Vuorossa
oli akrobatiaa: päällä seisontaa, pyramidien tekoa ja muuta kivaa J
Itse toimin pääosin kameramiehenä, kun Aleksi ohjasi temppujen tekoa. Parin
kuukauden päästä on määrä järjestää jonkinlainen loppuesitys, johon nyt kovasti
harjoitellaan. Esitykseksi suunnitellaan kiusaamisen vastaista kampanjakiertuetta
paikallisissa alakouluissa: miten sirkuksen keinoin voidaan torjua
koulukiusaamista. Lapset vaikuttivat todella motivoituneilta ja halukkailta
sitoutumaan harjoitteluun, mikä oli mukava huomata.
Viikonlopuksi isäntämme John oli luvannut viedä meidät
Aleksin kanssa sekä ruotsalaiset katsomaan hänen farmiaan maaseudulla. Mehän
tottakai tartuttiin tilaisuuteen, pakattiin yöpymiskamppeet ja sullouduttiin valkoiseen
Toyotan pick-upiin. Matka Windhoekista maatilalle kesti noin kaksi tuntia,
välillä pysähdyttiin (kuskia myöten) olusille tienposkeen ihmettelemään
karjalaumoja, ja taas jatkettiin matkaa. Isäntäperheen tila oli Johnin mukaan
pieni karjankasvatukseen, sillä he kasvattivat siellä sekä nautoja että
lampaita. Joki oli tähän aikaan vuodesta kuiva ja kuulemma eläimiä ei sen
vuoksi tarvinnut paimentaa, sillä veden puute sai ne palaamaan aina kotiin. Illalla
tilan miehet teurastivat yhden lampaista ja pääsimme ihan vierestä seuraamaan
toimitusta. Kuten arvata saattaa, kolme sairaanhoitajaamme olivat aivan
innoissaan päästessään tutkimaan lampaan anatomiaa...Pimeän tultua ja tähtien
näkyessä kirkkaina grillasimme ja herkuttelimme lihalla Johnin ja muiden
miesten kanssa. Juttelimme monenlaisista asioista kuten Namibian alkuperäiskansoista;
John tietää asiasta paljon, sillä työskentelee jonkin sortin YK:n
ihmisoikeuskomissaarina.
Sunnuntaina meidät vietiin vielä ajelulle erämaahan pitkin
kuivunutta joenuomaa. Tuuli tuiversi, aurinko porotti ja kengät täyttyivät
piikkisistä okaista. Mutta kivaa oli! Ajaessamme takaisin Windhoekiin,
poikkesimme jonkinlaisella turistikeitaalla syömässä ja matkalla sinne näimme
ihania kirahveja!! Olivat kyllä isoja ja ylväitä elukoita. Lisäksi näimme
mangusteja ja muutaman antiloopin.
Selvittyämme viikonlopun maaseutupläjäyksestä vaihdoimme
täysin toisiin sfääreihin ja läksimme ruotsalaisten kanssa syömään keskustaan Hiltoniin.
Täytyy sanoa, että enpä ole niin hienossa hotellissa tainnut käydä...
Ajatuksena oli tavata ruotsalaisten norjalainen kaveri ja juhlia tämän kanssa
Norjan kansallispäivää, mutta aikataulut menivät koko ajan jotenkin ristiin, ja
päädyimme sitten juhlistamaan Norjan kansallispäivää suomalais-ruotsalaisella
porukalla ilman ainuttakaan norjalaista. Mutta ruoka ja seura olivat
erinomaisia, samoin kuin Hiltonin Skybarin melkoiset näkymät kaupungin ylle.
------------------------------
It's been approximately a
week when I left Finland and I can already realize that the days here in
Namibia are full of action. The accommodation organizations start to clarify to
me as I have learnt that our host family owns two houses quite near to each other
and in both of them there are European nurse and doctor students living during
their internships in Katutura hospital. The parents of the host family live in
our house with one of their sons who is studying medicine. The other son is
living in the other house with his uncle, and they are also the drivers, who
organize the safari trips and pick us up from the airport etc. At the moment
there live four nursing students in our house from Kotka, two doctors-to-be
from elsewhere in Finland and two Swedes.
On the Thursday evening
all from our house had been invited to celebrate the birthday of one of the
Dutch girls living in the other house. We had bought a skate board to the
birthday girl as a gift, and it turned out to be success. We had the intention
to go to the karaoke, but because of the national holiday almost all
restaurants were closed. However, we ended up in this place called the Joker’s
and had a great time after playing cards at the other house.
I also experienced my
first circus workshop, when we went to the Home of Good Hope on Friday. Aleksi
taught different kind of acrobatic stuff, like pyramids and standing on your
head for the kids, while I was mainly taking pictures. Our aim is to organize
an anti-bullying tour in the local primary schools as a final performance of the
circus project, and it was nice to notice how committed and motivated the
children were to practice for it.
At the weekend our host
John invited us (the Swedes, Aleksi and I) for a countryside trip to see his farm.
Without a doubt we packed our bags and sat on the back seat of John’s white
pick-up truck and headed to north. It took about two hours from Windhoek to the
farm, but once in a while we needed to stop and take a beer and check that none
of our bags had fallen off to the road. We saw many cows and goats as the
Namibian landowners grow lot of cattle on their lands. Also John had some cows
and sheep in his piece of land. The river was dry at this time of year, and I
was told that that is why the cattle didn’t need to be steered. It would always
return home for fresh water. In the evening the local men slaughtered one of
the sheep and as you can imagine my company of three nurses was quite eager to
learn more about the lamb’s anatomy… When the dark came and the stars shined
bright we had an amazing bbq. The meat was so tasty! We also talked about many
things, like the indigenous peoples’ rights and situation in Namibia. As John
works as a Human Rights Commissioner in the UN he knows a lot about this topic.
On Sunday we were taken for
a drive in the desert, and despite the hot sun, sand and spikes all over, it was
nice to see the views and plants typical to this part of Namibia. When we drove
back to Windhoek we stopped by in a tourist resort to eat, and on our way there
we actually saw some giraffes. Must say that they are handsome animals!
Furthermore, we spotted some antelopes and couple of mangusts.
After we had survived the
weekend on the countryside, we decided to do something totally different. It
was the Norwegian national day (17.05.) and some Norwegian friend of the Swedes
had invited all of us to celebrate it. So we headed to Hilton and ate a very
tasty dinner there. We actually never met the Norwegians, because of
misunderstandings and different timetables, but we had a great Norwegian
national day in a Finnish-Swedish company. And I must add that the views from
the Skybar of Hilton were quite indescribable.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti