Anteeksi hiljaiselo, ei ole tullut vähään aikaan
kirjoiteltua. Olen kuitenkin vihdoin päässyt alkuun haastatteluiden
tekemisessä, sillä ensimmäinen ryhmäkeskustelu on purkissa. Ryhmä muodostui
neljästä lääketieteen opiskelijasta, joista yhteen Aleksi oli tutustunut
sairaalalla. Tämä tyttö oli ollut kiinnostunut tulemaan haastatteluun, joten
otin häneen yhteyttä ja pyysin kysymään pari kaveria mukaan. Kaikki meni
paremmin kuin hyvin, sillä olin jo ajatellut että mikäli ryhmän kokoonsaaminen
muodostuisi liian ongelmalliseksi tekisin yksinkertaisesti yksilöhaastattelun.
Sain kuitenkin huomata, että ihmisistä saa enemmän irti, kun he jutustelevat
yhdessä ystäviensä kanssa verrattuna siihen, että he yksin vastailevat
kysymyksiin. En kuitenkaan tiennyt mikä tilanne oli, ennen kuin menin paikan
päälle opiskelija-asuntolalle. En ollut tietoinen muista osanottajista,
paikasta tai ylipäätänsä mistään! Lisäksi taksikuski ei tiennyt yhtään mihin
hänen piti minut viedä, joten alkutunnelmat olivat vähän sekavat. Loppujen
lopuksi olin kitenkin todella tyytyväinen koko settiin. Sain vastauksia, tytöt
puhuivat paljon, ja heillä oli selkeitä näkemyksiä. Litterointi on hidasta,
mutta oikeastaan aika mukavaa puuhaa, kun voi käydä tilannetta uudelleen läpi.
Viikko on ollut myös hyvin sirkuksentäyteinen. Alkuviikosta
rakensimme Aleksin kanssa pari kukkakeppien prototyyppiä ja innoistuin sitten
harjoittelemaan jopa kuusi tuntia päivässä, ja osaan jo ehkä kolme tai neljä
temppuakin! En ole aiemmin hirveästi jaksanut perehtyä sirkustekniikoihin,
mutta nyt olen katsonut Youtubesta tutoriaaleja kukkakeppitemppuihin ja näin
sosiaalisen sirkuksen termein voi ihan sanoa kokevansa ’voimaantumisen’ tunteita
ja onnistumisen iloa. Selkeästi olen nyt löytänyt sirkuksen alalta sen mun oman
jutun. Lisäksi olin Aleksin mukana Home of Good Hopella pitämässä työpajoja sekä
perjantaina että lauantaina. Perjantain ohjelmassa oli draamaa ja
näyttelemistä, mistä lapset tykkäsivät kovasti. Leikimme mm. leikkiä, jossa
jokainen sai vuorollaan istua ”sad”, ”happy” ja ”angry” –tuoleilla. Kussakin
tuolissa piti esittää kyseisiä tunnetiloja, ja ah, kyllä se sitten olikin
hauskaa. Kaikki nauroivat ihan vedet silmissä. Puhuimme myös vakavia, nimittäin
käsittelimme koulukiusaamista, ja lapset saivat kertoa esimerkkejä elävästä
elämästä. Kuulimme hyvin klassisia tarinoita nimittelystä, uhkailusta,
tavaroiden varastamisesta, mutta myös väkivallasta ja jopa puukkotappeluista.
Pohdimme myös ratkaisuja näihin tilanteisiin. Päätimme, että esityksessämme
heinäkuussa (kierrämme siis parilla ala-asteella) esitämme anti-bullying
näytelmän, johon yhdistämme sirkusta vaihtoehtona kiusaamiselle.
 |
The Golden Wings Circus |
Toinen työpajamme oli ennemminkin askartelua, sillä
rakensimme lisää tarvikkeita, tarkemmin ottaen keiloja ja kukkakeppejä. Liekö
johtunut viikonlopusta, mutta lapset olivat ihan sekapäisen vallattomia,
juoksivat ympäriinsä ja kiljuivat, eivätkä juuri jaksaneet keskittyä. Olipa
meillä pari ikävää riitatilannettakin, joissa täytyi palata kertaamaan sirkuksemme
sääntöjä muiden kunnioittamisesta, kuuntelemisesta ynnämuusta. Täytyi ihan
painottaa, että ei me voida mennä paasaamaan muille, ettei saa kiusata, jos me
itse tehdään sitä sirkustreeneissä... No, saatiin kumminkin välineet
askarreltua ja vähän niitä kokeiltua, joten loppu hyvin kaikki hyvin.
 |
Keilat ennen maalausta / Clubs before painting them |
 |
Uudet kukkakepit! / New flower sticks! |
Seuraavaksi täytyy kertoa vähän ruuasta, koska se nyt vain
on koko elämän suola! Viime viikonloppuna, kun Aleksi oli töissä, pääsin parin muun
suomalaisen mukaan Katuturaan syömään perinteiseen ravintolaan. Tilasimme
maissipuuroa lihapadan kera, ja voi taivas kun oli hyvää! Maissipuuro
tarjoiltiin isoina, tahmeinä kökköinä, jota otettiin käteen ja sitten
kastettiin soossiin. Nami nami. Oli taas parasta ruokaa vähään aikaan! Lisäksi
olimme Erican ja Andreaksen kanssa yhtenä iltana illallisella Joe’s Beer
Housessa, joka tarjoilee erilaisia (meille) eksoottisia lihoja. Söin sitten
lihavartaan, jossa oli kolmea eri sorttia antilooppia, seepraa ja krokotiilia.
Muut maistuivat hyvin paljon riistalle, mutta krokotiili oli jännä tuttavuus,
sillä rakenne oli niin kuin kalassa, mutta maku lähempänä rasvaista kanaa.
Lisukkeena oli jälleen maissipuuroa sekä salaattia, johon en tosin ripulin
pelossa uskaltanut koskea...
 |
Syömässä krokotiilia ja seepraa / Eating crocodile and zebra |
Jottei
olisi turhan eksoottiset ruuat koko ajan, olemme syöneet myös paljon
lettuja tällä viikolla. Ensin juhlittiin kahden suomalaistytön läksiäisiä
toisella talolla, ja tanskalaiset olivat näihin pippaloihin loihtineet
herkuiksi mahtavia lettuja jäätelön ja hedelmien kera. Eilen Erica puolestaan väsäsi
niin sanotun ”pancake birthday caken” minulle: he kun olivat viime viikonloppuna
Swakopmundissa ja täten missasivat synttärini. Joten pitihän niitä sitten
juhlia uudelleen, ja vieläpä Ruotsin kansallispäivänä! Pancake birthday cake sisälsi siis kasan lettuja, joiden
väliin tungettiin kaikkea mahdollista suklaasta ja vaniljamoussesta mansikoihin
ja ananakseen, ja sitten sitä leikattiin normaalin kakun tapaan. Ja kyllä oli
taas hyvää. Ei siis täällä ainakaan nälkää ole nähty :D
 |
Pancake birthday cake |
----------------------------
Sorry for the
silence, I haven’t written for a while... However, I have successfully started
my research as the first group interview is done. It was a group of medical
students I interviewed, and one of them was Aleksi’s colleague from the
hospital. This girl had been interested to participate from the beginning, so I
contacted her and asked her to bring couple of friends with her. Everything
went actually better than I expected, because at some point getting several
people to come to the same place at the same time seemed quite a challenge. I
was ready to make it an individual interview, but things turned just as I wanted.
I also noticed that people are more eager to speak when they are with their
friends, compared to the alternative that there would be only them answering
the questions. Nonetheless, I did not know what the situation was before I went
to the medical campus of University of Namibia. I wasn’t aware of the other
participants, interview place or anything else. In addition, the taxi driver
did not know where he was going, so it didn’t start so smoothly…At this point I’m,
however, very content and happy how things turned. The girls talked a lot and
they had clear opinions about things I asked. Transcribing that I’m doing now,
is very slow, but actually I like it a lot, because I can go through all things
said, and listen them carefully.
The week
has also been full of circus. First we built some flower sticks with Aleksi, as
prototypes, and I got so excited that I started practicing the tricks in a
serious sense. And I can do already maybe three or four tricks!!! Before I
haven’t been so interested about the circus techniques, but apparently this
flower stick is my thing among all circus things. I have watched flower stick
tutorials from Youtube, and with social circus terminology I could actually say
that I have felt the feelings of ‘empowerment’ and the joy of success.
Furthermore, I have been at the Home of Good Hope with Aleksi running two
circus workshops this week. On Friday we had drama as a theme, and the kids
loved it! For example, we played this one game, where there were three chairs,
each of them having a certain emotion (sadness, happiness and anger). Everybody
could in their turn act as the chair they were sitting on showed. And this gave
us lot of laughs J Nevertheless; we had also a serious
talk about bullying at school as we want to make an anti-bullying tour for the
primary schools here in Windhoek. When the children told examples of bullying we
heard very classic stories of calling names, stealing, threating, but also
fights with lot of violence, even with knives. Part of the discussion we talked
about how these kinds of bullying situations could be solved. We decided that
in our performance we perform a play about bullying, in which the circus can
act as an alternative for it.
The second
workshop was more or less crafting as we built more equipment (clubs and flower
sticks) for our circus group. I don’t know if it was because of the weekend or
what, but kids were unmanageable. They ran and screamed all over the place, and
were unable to focus on basically anything. We also had couple of situations, when
we needed to go back to basic discussion on the rules of our circus: respecting
others, listening and no fighting. We tried to point out that we cannot go to
the schools to spread the word of non-bullying, if we bully others in our
circus practice! Well, anyway, we succeeded to finish the flower sticks and
juggling clubs, so in the end, it was a good session.
Next I’m
going to tell you about the food, because it is so important and joy-giving
part of life. Last weekend when Aleksi was working, I and couple of other
Finnish went to Katutura to eat in this traditional restaurant. And wow, what amazing
food we got there! We ordered corn porridge with meat stew, which was eaten by
hand. The porridge was so sticky that you could take it to hand and dip it to
the sauce. Yummy! Must say that it was the best food for a long time. Moreover,
we had one day a dinner with Andreas and Erica in this restaurant Joe’s Beer
House that served different kinds of African meats. So I ended up tasting three
types of antelope, crocodile and zebra. The others tasted very much like Finnish
game meat, but the crocodile was quite strange. Texture was like fish, but the
taste reminded me more of chicken. As side dishes we had corn porridge (again)
and salad, which I was too afraid to eat. I definitely did not want to get diarrhea!
And not to
have too exotic diet all the time, we have also eaten lot of pancakes this
week. First we had a farewell party for two midwife students in the other
house, and the Danish girls had prepared great amount of pancakes with ice
cream and fruit. Yesterday instead, Erica baked the so-called ‘pancake birthday
cake’ for me as she and Andreas missed my birthday last weekend, when they were
in Swakopmund. So it was natural to celebrate again, especially on the national day of Sweden! The pancake birthday cake meant the huge pile of pancakes and
chocolate and vanilla pudding between with pineapple and strawberries. Then you
just cut the cake like a normal cake! J And once more it was very delicious…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti